Saimaa Geopark arvioitiin - miten meni?
Unescon arvioijat, vietnamilainen Van Tan Tran ja kreikkalainen Charalambos Fassoulas, ottavat tuntumaa Saimaan aineettomaan kulttuuriperinteeseen Sulkavan soudussa.
kuva: Tuula Moilanen
Heinäkuun alussa kaksi Unescon lähettämää arvioijaa kiersi Saimaan järvialuetta neljän päivän ajan tutkimassa, voidaanko Saimaa Geopark hyväksyä Unescon Geopark-verkostoon.
Hakemus jätettiin viime vuoden lopussa. Geoparkeilta edellytetään kansainvälisesti kiinnostavaa geologiaa kohteissa, jotka ovat saavutettavissa. Nyt Imatralla, Mikkelissä, Puumalassa ja muissa Geopark-hankkeen kunnissa jännitetään arvioijien tuomiota.
Arvioijien mukana liikkunut Saimaa Geoparkin toiminnanjohtaja Heli Rautanen pitää arviointiviikkoa erittäin onnistuneena. ”Arvioijat olivat erittäin vaikutettuja näkemästään ja kokemastaan, etenkin siitä, miten rakas, tärkeä ja arvostettu Saimaa järvialueena on alueen ihmisille. Vaikutuksen teki myös se, miten vahvasti Saimaa Geoparkiin ollaan sitouduttu eri tasoilla.”
Millaisia asioita arvioijat kysyivät?
”Kansainvälisesti kiinnostava geologia on geoparkien perusta. Siihen liittyviä tarkentavia kysymyksiä oli ymmärrettävästi paljon. Lisäksi keskusteltiin Geoparkin hallinnosta ja matkailumarkkinoinnista. Opetusyhteistyö, yritysyhteistyö ja kulttuuriperintö synnyttivät paljon kysymyksiä. samoin Suomen historia idän ja lännen välillä ja alueen sotahistoria.”
Arvioijat pääsivät hetkeksi mukaan Sulkavan soutuun. Miten soutu sujui?
”Halusin Sulkavan soudut mukaan ohjelmaan, koska kirkkovenesoutu ja soutaminen yleensä esiteltiin aineettomana kulttuuriperintönä hakemusaineistossa. Oli siis luonnollista viedä arvioijat myös soutamaan kirkkoveneellä.”
”En ehtinyt hirveästi arvioida soututaitoja, sillä itsellänikin oli aikamoinen tekeminen pysyäkseni soutamisen rytmissä. Soutamisen jälkeen kysyin heidän tunnelmiaan ja molemmat herrat olivat hymyssä suin. He pitivät liikunnallisesta osiosta ja totesivat rytmin olevan kaiken aa ja oo.”
NÄIN ARVIOIJA TOIMII
Geopark-idea käynnistyi Euroopassa vuonna 2000, kun neljä aluetta päätti verkostoitua. Vuonna 2005 siitä kuultiin Pohjois-Pohjanmaalla ja vuonna 2010 kolmen kunnan alueella sijaitsevasta Rokuasta tuli eurooppalaisen geopuistoverkoston jäsen. Kun Unesco tuli kuvioihin mukaan viisi vuotta myöhemmin Rokua otettiin verkostoon.
”Nyt mukana on jo 140 kohdetta 38 maassa,” kertoo Rokua Geoparkin toiminnanjohtaja Vesa Krökki, joka on toiminut arvioijana uusia jäseniä otettaessa tai jo jäsenenä olevien Geoparkien kehitystä mitattaessa. Tämän kesän arviointikohde on Luxemburgissa, viime vuonna se oli Kiinassa, sitä ennen Walesissa ja sitä ennen Kreikassa.
”Kriteerit hyväksynnälle ovat aivan eri tasoa kuin aikaisemmin. Arvioijia on aina kaksi, joista ainakin toisella pitää olla geologinen koulutus ja toisella kokemusta Geoparkin hallinnosta. Paikan päällä tarkastetaan geologiset muodostelmat ja se miten ne on tuotu esille: onko esitteitä ja geologian ympärille rakennettuja tapahtumia ja tiedotustilaisuuksia. Samoin tutkitaan se, että hallinto on kestävällä pohjalla ja sillä on riittävästi henkilökuntaa ja resursseja pyörittää ja kehittää toimintaa.”
”Huomiota kiinnitetään siihenkin, miten paikalliset yhteisöt ja ihmiset ovat mukana toiminnassa. Siihen pitää olla paikallinen innostus eikä se saa olla vain viranhaltijoiden ajatus.”
Arviointiraportti ei ole julkinen asiakirja, se annetaan vain Geopark-verkostoa johtavan neuvoston käsiteltäväksi suosituksineen. ”Raporttiin liittyy aina suosituksia siitä, miten aluetta pitäisi kehittää. Neuvosto muokkaa arvioijien suosituksia ja toimittaa ne hakijalle. Vain pieni osa raportista tulee julkiseksi.”
”Neuvostolla on kolme vaihtoehtoa. Se voi sanoa, että tälle alueelle ei Geoparkin perustaminen onnistu. Se voi antaa kaksi vuotta lisäaikaa hankehakemuksessa olleiden puutteiden korjaamiseksi. Tai se voi todeta, että hyvä hakemus ja hyvä alue, voidaan hyväksyä. Silloinkin tulee kaikille suosituksia korjauksista.”
Lopullinen päätös tehdään Unescon yleiskokouksessa.
Kommentit (0)